Oivalluksia part 3

Minuun iski jälleen kerran eräs oivallus ja sen mukana myös pieni motivaatiopiikki kirjoittaa.

Olen pikkuhiljaa tajunnut etten olekaan niin huono kuin olen aina kuvitellut olevani. Kuten Oivalluksia part 2 -postauksessani mainitsin, olen melkein 20 vuotta uskotellut itselleni olevani huono kaikessa mitä teen ja kaikessa mitä olen. On hankalaa ruveta muuttamaan ajatusmaailmaansa, kun on niin monta vuotta ajatellut samalla tavalla. Täällä kuitenkin asiat ovat muuttuneet. Edes hetkellisesti onnistuin muuttamaan ajatusmaailmaani ulkonäöstäni, mikä on suuri parannus vaikka kyseessä olikin vain hetkellinen tila.

Tällä kertaa oivallukseni liittyy siis edellämainittuun ja erityisesti puhutaan nyt koulunkäynnistä. Olen aina menestynyt koulussa joko hyvin tai keskinkertaisesti. Loogisesti ajateltuna jo tämän pitäisi olla osoitus siitä, että olen ihan fiksu tyttö, mutta minun aivoni eivät toimikaan niin :D Lukion jälkeen pääsin eroon jatkuvasta suorittamisesta ja täydellisyydeen pyrkimisestä koulumaailmassa, mutta silti kannan vastuun koulunkäynnistäni edelleen melko tunnollisesti. Ne ketkä eivät tienneet, kaupallisen alan opiskeleminen ei ole minulle kutsumus, vaan oikeastaan vain plan B, sillä en tiennyt mitä haluan elämälläni lukion jälkeen tehdä. Tästä syystä jotkin opiskeltavat aiheet eivät oikein kiinnosta minua ja välillä koulunkäynti tuntuu pakonomaiselta, sillä minulla ei ole erityistä motivaatiota kaikkeen mitä opiskelen. Tämä motivaationpuute saa minut omalta osaltaan tuntemaan oloni välillä tyhmäksi. Minulla oli esimerkiksi viime keväänä kansantalous ja kansainvälinen talous -kurssi, joka oli yhtä tuskaa, sillä en tajunnut aiheesta yhtään mitään. Reputinkin lopputentin (ensimmäinen reputettu tentti koskaan, mutta pääsin silti onneksi itse kurssista läpi :D). Tenttiin opiskellessa minulle iski aina epätoivo, että ei tästä mitään tule ja olen ihan huono. Sama on tapahtunut täälläkin monta kertaa, kun vielä englanniksi joutuu opiskelemaan.

Kaikesta huolimatta minulla on mennyt täällä koulussa suhteellisen hyvin. Olen saanut kaikista tehtävistä arvosanaksi 80%-100% ja mid-termitkin menivät mukavasti. Koska kurssien tehtävät ovat menneet niin hyvin, en niin kauheasti stressaa loppukokeista, jotka alkavat huomenna. (Sen jälkeen koulu-urani täällä onkin paketissa!) Luotan siihen, että tällä menestyksellä pääsen kaikista kursseista läpi. Syy, mikä sai minut tajuamaan tämän oivalluksen, oli se, että minulla on mennyt monesti jopa paremmin kuin kanadalaisilla opiskelijoilla. Kun tehtävien arvosanat ovat julkaistu, luonnollisesti kaikki kyselevät toisiltaan miten on mennyt (koska toisten menestys tietysti kiinnostaa aina.. :D). Todella monta kertaa minä olen ollut aina se, joka on saanut korkeimman arvosanan tehtävästä, minkä takia nyt tätä postausta hämmästyksissäni kirjoitan. Okei, olenhan minä aina ollut ihan hyvä englannissa, mutta kaikesta huolimatta en kuvitellut pärjääväni paremmin kuin opiskelijat, jotka opiskelevat äidinkielellään...

Tästä päästään taas siihen aiheeseen, kuinka ennen tänne lähtöä puhuin jonkinlaisen itseni löytämisen/valaistuksen kokemisesta täällä. Olisin voinut yhtä hyvin oivaltaa nämä asiat kotona Suomessa ollessani, mutta olin niin kaavoihini kangistunut, että itseään oli hyvin vaikea nähdä uusin silmin. Maisemanvaihdos oli siis enemmän kuin hyvä juttu tässä tapauksessa. En tiedä uskonko kohtaloon, mutta jopa noutokiinalaisen mukana tulleen onnenkeksin ennustus ei olisi voinut olla parempi:

 Ehkä tämän siis oli tarkoituskin tapahtua. Ken tietää, Barbie ei.

Koti-ikävä on kolkutellut edelleen ovella, mutta oikeastaan kotiinpaluukin on jo aivan nurkan takana. Enää viikko koulua, jonka jälkeen jätän Peterboroughn taakseni. Suunnitelmissa on viettää muutama päivä Torontossa 18.12. alkaen äipän kanssa, joka tulee tänne käymään! Äidin vierailun perimmäinen syy on se, että hän ottaa toisen matkalaukkuni mukaansa, kun jatkan matkaa jenkkien puolelle 21.12. Minulla on siis hostperhe kesältä 2012 Michiganissa, joiden luona vietän joulun. Ajattelin, että nyt kun kerran täälläpäin ollaan, niin käydään vähän muuallakin kun ei tänne tule ihan joka päivä tultua :D

Puhuin viime postauksessa myös meidän kolmen koplan draamasta. Tilanne eskaloitui hieman, mutta saimme sen takaisin hallintaan puhumalla. En koe tarvetta kirjoittaa asiasta sen enempää täällä blogin puolella. Asiat ovat muuttuneet siitä, mitä ne olivat alkuaikoina, mutta pääasia on, että olemme kaikki väleissä. Muistakaa ihmiset puhua rehellisesti toisillenne, se on kaiken a ja o niin parisuhteissa kuin kaverisuhteissakin!

Ollaan käyty myös muutaman kerran täällä leffassa! Ensin käytiin katsomassa Disneyn uusi prinsessaleffa Moana ja viimeisinpänä Marvelin Doctor Strange. Moana oli aivan ihana ja siinä oli huikeita biisejä, joita olen fiilistellyt kotona jälkeenpäin :D Doctor Strange oli myös hyvä, sillä mikä Marvel-leffa nyt ei olisi! En tiedä pyöriikö kyseiset filmit jo Suomessa, mutta jos ja kun pyörivät, niin suosittelen lämpimästi!

Oli hauskaa :D

Täällä on myös vihdoin kunnon talvi. Lunta ja kylmää. Suurimmaksi osaksi ajasta en pidä siitä, mutta tänään oli mukava käydä pikku kävelyllä Neelun kanssa (lue: hakemassa jäätelöä kaupasta) lumisateessa vietettyämme koko päivän sisällä. Opetin myös eräänä lumisena päivänä Sabrinaa ja Neelua tekemään lumiukon. Tytöt olivat ihan haltioissaan! :D Lumiukon elinkaari päättyi kuitenkin jo tunnin sisällä sen syntymisestä, asummehan opiskelija-asuntolassa. Joku päätti koittaa potkunyrkkeilytaitojaan meidän hienoon yksikätiseen ja irokeesilliseen(?) luomukseemme :'(

....ja lumiukko jälkeen :(

Lumiukko ennen....

Toivottavasti siellä 99 vuotiaassa kotimaassa kaikki on hyvin, vaikka Saara Aalto ei voittanutkaan Britannian X-Factoria :D (Suomen uutiset tarkasti seurannassa!)

♥:Maria


P.S: Ostin vihdoin sen viime postauksessa mainitsemani hatun! :D