Minun perheeni

Postaus kirjoitettu keskiviikkona 16.11., julkaistu torstaina 17.11.

Minulla on ollut taas vähän huonompi ajanjakso. Väsyttää koko ajan, koulu stressaa ja muutenkin olo on ollut vähän blaah. Koti-ikäväkin on välillä kolkutellut ovella nyt, kun paluu alkaa lähestymään. Toisaalta en haluaisi lähteä kotiin ja jättää tätä uutta elämää täällä, mutta samalla taas haluaisin vain nopeuttaa aikaa, jotta pääsisi jo rakkaiden ihmisten luo takaisin Suomeen. Kaiksesta huolimatta tänään oli kuitenkin ihan hyvä päivä. Keskiviikot ovat koulussa kivoja, sillä minulla on vain yhden tunnin Design&Layout -luento ja samaisen kurssin seminaaritunnit. Tämänhetkinen projekti oli kehittää brändi itselleen/kuvitteelliselle yritykselle ja sen perusteella luoda käyntikortti ja kirjeen yläotsake (letterhead). Itse ajattelin hyödyntää suomalaisuuttani ja inspiroiduin Suomen sinivalkoisesta lipusta sekä tuhansista metsistämme. Olen itseasiassa aika tyytyväinen työni tulokseen ja tämä oli varmaankin kivoin tehtävä tähän asti. Tässä työni tulokset:

käyntikortti

Letterhead. Mukaan piti liittää saateteksti. Wayne on siis opettajani :D

Suomalaisuudesta puheenollen, leivoin viime viikonloppuna myös pullaa! Onnistui ihan kohtalaisen hyvin. Tein hieman liian isoja pullia ja ensimmäinen kanelipullasatsi olisi saanut olla hieman makeampi. Mutta menivät kyllä kaupaksi :D

Sitten oikeastaan aiheeseen. Tänään kotiin salilta saapuessani minua oli vastassa Neelu ja Shahab. Jotain siinä hassuttelimme tavalliseen tapaan ja minut valtasi tämä oudolla tavalla todella hyvä tunne, sillä tajusin, että näinkin lyhyessä ajassa näistä minun kanssani asuvista ihmisistä on tullut minulle niin tärkeitä. Välillä huonoinakin päivinä kämppisteni kanssa hengailu on saanut minut heti paremmalle tuulelle. Ajattelinkin nyt esitellä teille, keiden kanssa olen elellyt nämä melkein jo 4kk.

Ensimmäinen kämppikseni, jonka tapasin oli Shahab. Hän haki minut bussiasemalta tänne Torontosta saapuessani. Hänellä on kanadan kansallisuus, mutta hän on alunalkajaan kotoisin Iranista. Olen aina tullut hänen kanssaan toimeen, mutta tajusin juuri, että vasta hiljattain olen lähentynyt hänen kanssaan hieman enemmän. Aloitimme jokunen aika sitten pelästyttelykilpailun, eli kumpi pelästyttelee toista enemmän :D Tällä hetkellä tilanne taitaa olla tasan 8-8... Shahab on myös meidän rakennuksen (täällä asuntolassa on siis kaiken kaikkiaan 8 rakennusta) RA, eli resident advisor. Tämä tarkoittaa siis sitä, että hän on eräänlainen tukihenkilö täällä asuville (tosin hän ilmoitti juuri eroavansa työstä, koska se on kuulemma p*skaa :D).

Shahab on ihan mahtava tyyppi. Hänen kanssaan on helppo jutella, mutta hän myös laskee leikkiä ja jekuttaa niin usein, että välillä pitää miettiä tarkkaan milloin hän puhuu totta ja milloin ei :D Hän on myös todella usein koputtelemassa ovelle koska hänellä on tylsää, eli sosiaalinen tapaus on kyllä kyseessä :D Neelulla menee välillä hermo siihen kun Shahab menee jatkuvast hänen huoneeseen pomppimaan ja pelleilemään. Heillä onkin hieman sellainen viha-rakkaus-suhde ja he vittuilevat toisilleen jatkuvasti. :D Shahab istuu itseasiassa tuossa vieressäni tätä kirjoittaessani ja hän sanoi juuri: "Don't forget to mention how smart and handsome I am." :D

Puhutaan sitten vaikka Neelamista, jonka moni teistä jo tunteekin. Neelam opiskelee graafista suunnittelua ja on tosiaankin todella lahjakas ja luova ihminen! Vaikka hän tuleekin Intiasta, missä ollan huomattavasti konservatiivisempia kuin täällä, hän on silti ajatusmaailmaltaan hyvin länsimaalaistunut. Kunnioitan häntä suuresti, sillä hän vaalii juuriaan, mutta ei silti pelkää omaksua uusia tapoja ja käytäntöjä jotka eivät välttämättä vastaa hänen kulttuurin oppejaan. Esimerkkinä tästä se, että Neelu pystyy syömään naudanlihaa sisältäviä ruokia, vaikka onkin hindulainen. Yleensä hän pyrkii välttämään tälläisiä ruokia, mutta se ei ole hänelle elämän ja kuoleman asia, jos hän sattuu vaikka syömään Big Macin Mäkkärissä.

Kenellekään ei ole varmaan epäselvää, että hän on minulle läheisin täällä. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien tiesin, että tämän naikkosen kanssa tulen hyvin juttuun. Ja näin on. On niin hassua, että näin lyhyessä ajassa toisesta voi tulla näin tärkeä. Neelun ja minun ajatusmaailma on hyvin samanlainen, mikä on helpottanut meidän arkielämää huomattavasti. On ollut ihanaa voida tehä normaaleja juttuja jonkun kanssa yhdessä, käydä kaupassa, pestä pyykkiä jne. Meidän päivällisrutiini on yleensä se, että Neelu kokkaa ja minä tiskaan :D Hänen kanssaan on ollut helppo jutella vaikeistakin asioista ja meidän jutteluhetket ovatkin olleet parasta terapiaa täällä. Olen niin iloinen, että olen saanut täällä näin läheisen ystävän kuin tämä ihana intialainen!

En tiedä mitä tässä kuvassa tapahtuu :D

Meidä kämpän ainoa sataprosenttinen kanadalainen on Trenton. Hänkin on huipputyyppi, oikea herrasmies. Hänellä on tapana olla hieman sotkuinen, ja siisteyspoliisit Neelam ja minä olemme olleet asiasta tietenkin näreissämme. Trenton on kuitenkin ottanut jokaisesta nootistamme oppia ja parantanut tapojaan huomattavasti. Hän itse sanoikin, että tekee kaikkensa sen eteen, että meillä olisi hyvä olla. Näin ollen hän onkin hyvin huomaavainen. Muistatteko, kun kerroin siitä kuinka hän teki minulle synttäripäivänäni pannareita? Ja Toronton reissultamme saapuessa hän oli tiskannut ja viennyt roskat ja tyhjentänyt kierrätyslaatikon, jotta meitä ei odottaisi kaaos palatessamme kotiin. Best roomie ever!

Minä, Trenton ja munakoiso!

Olen käynyt Trentoninkin kanssa paljon syvällisiä keskusteluja. Meillä on tiettyjä yhdistäviä asioita, joiden takia hänen kanssaan on ollut kiva ja helppo jutella. Arvostan Trentoniakin suuresti, sillä hänellä ei ole ollut ihan helpoimmat ajat takana, mutta silti hän on positiivinen ja on saanut elämänsä raiteilleen. Hän on hyvin fiksu ja hänellä on hyviä ajatuksia, joista voisin itsekin ottaa mallia.

Kolmas miespuolinen kämppikseni on Radine, jonka juuret ovat Jamaikalla. Jos totta puhutaan, hänen kanssaan olen ollut vähiten tekemisissä ja en ole ehkä saanut ihan samanlaista kontaktia häneen kuin muihin. Hän on kyllä mukava tyyppi aina silloin tällöin kun juttelemme, mutta emme ole viettäneet juurikaan aikaa yhdessä, edes porukalla. Keskusteleminen hänen kanssaan on vaikeaa myös siksi, että a) hänellä on melko vahva aksentti ja b) minulla hyvin valikoiva korva :D 70% hänen puheistaan menee minulta täysin ohi. Hauskaa oli myös se, että ensimmäisen parin täällä vietetyn viikon ajan minulla ei ollut hajuakaan hänen nimestään, sillä en yksinkertaisesti vain koskaan kysyessäni tajunnut sitä. Kysyttyäni hänen nimeään kolme kertaa en enään kehdannut kysyä uudestaan :D Onneksi sain sen ennen pitkää selville, koska olisi ollut erittäin kiusallista elää ihmisen kanssa, jonka nimeä ei tiedä :D

Radinesta minulla ei ole edes kuvaa :(

Viimeisinpänä, mutta ei tosiaankaan vähäisempänä on ihana vietnamilainen Phuc. Sattuneista syistä hän käyttää myös nimeä Paris, mutta minä pidän hänen oikeasta nimestään. Ja btw se lausutaan "Fu", ei niin kuin sinä luulet (ja myös minä aluksi luulin) :D. Phuc on niiiiiiin söpö! Semmoinen pieni ja halattava ja aivan ihana! Hän on kuin pieni nukke. Hän hyppii ja pomppii ympäriinsä ja on kokoisekseen todella kovaääninen :D Mutta minä pidän hänestä niin paljon. Kaikki täällä (erityisesti Shahab) kiusaavat häntä leikkimielisesti siitä, että hän opiskelee todella paljon ja ahkerasti. Yllättäen minä äitihahmona olen ottanut hänet vähän kuin siipieni suojaan ja puolustan häntä aina kun muut alkavat naljailemaan siitä kun hän tulee illalla myöhään koulun kirjastosta kotiin. Vaikka koulu onkin tuolle pikkuiselle vietnamilaiselle tärkeää, hän tekee myös paljon vapaa-aikanaan. Välillä tuntuu, että jopa enemmän kuin minä :D Hänen vietnamilaiset kaverinsa ovat esimerkiksi usein käymässä meidän kämpillä. Suunnittelimme juuri menevämme yhdessä uimaan viikonloppuna! Tulen hyvälle tuulelle vain ajatellessani Phuc:ta (miten tuo nimi taipuu :DD)!

Kaiken kaikkiaan meillä elo sujuu mukavasti. Pojilla ja tytöillä on omat vessansa ja meillä suihkuvuorot jakaantuvat melkein tasaisesti niin, että minä ja Phuc ollaan iltasuihkuttelijoita ja Neelu aamusuihkuttelija :D Ihan vain muutaman kerran on tullut sellainen tilanne, että vessa on ollut varattuna kun sinne olisi päästävä. Epäsiisti keittiö aiheuttaa välillä päänvaivaa, mutta muuten tulemme hyvin toimeen. Laitamme pääsääntöisesti kaikki omat ruokamme ja hoidamme omat ruokaostoksemme, mutta minä ja Neelu teemme päivällisen melkein aina yhdessä. Meillä on hieman tytöt vs pojat asetelma, mutta se on varmaankin itsestäänselvää :D Tämän takia me tytöt jaamme usein ruokaostoksemme niin, että Phuc saa käyttää minun ja Neelun ostamia juttuja ja päinvastoin, mutta jos pojat koskevat ruokiimme kysymättä niin ei hyvä heilu :D


Minusta on aivan mahtavaa, että meitä on täällä näinkin sekalainen porukka maailman joka kolkasta. On ollut siistiä oppia kaikenlaista toisten kulttuureista ja tavoista. Ja tietenkin maistella ruokia eri maista :D Nämä ihmiset ovat osoittaneet minulle, että kämppisten kanssa asuminen ei ole niin kamalaa. Jos totta puhutaan, vähän jännittää miten neljän kuukauden jälkeen osaan asua taas yksin. On ollut todella mukavaa, että tavallisina arki-iltoinakin voimme ruoanlaiton lomassa istuskella yhdessä ja heittää läppää. Usein minä ja Shahab hengaamme Neelun huoneessa ja keskustelemme "syvällisiä" (eli usein jotain todella turhaa :D). On vaikea näin tekstin muodossa ilmaista, minkälainen ilmapiiri täällä vallitsee. Pääsisittepä lukijat kärpäsenä kattoon katsomaan tätä hullua menoa täällä :D Tiedän jo nyt, että minulla tulee ikävä tätä uutta pikku perhettäni täällä.

Meidän on pitänyt ottaa virallinen perhekuva jo vaikka kuinka pitkään, mutta vieläkään sitä ei ole saatu aikaiseksi. Mutta minähän sen kuvan saan vaikka se olisi viimeinen tekoni!

♥:Maria

P.S: Kuvaan tänään torstaina my day -vlogia! Saa nähdä mitä siitäkin tulee... :D en osaa sanoa millon saan sen editoitua ja julkaistua, mutta sellaista on luvassa.