Suomi vs Kanada

Minun oli tarkoitus tehdä tällainen vertailupostaus jo aikoja sitten, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Nyt kun vihdoin aloin miettiä Suomen ja Kanadan välisiä eroja, tuntui tehtävä yllättävän hankalalta. Näiden reilun kahden kuukauden aikana olen jo ehtinyt tottua melko lailla kaikkeen, mikä oli alkuaikoina uutta ja outoa. Kanada tuntuu jo kodilta. Minulla on jo päivittäiset rutiinit ja esimerkiksi koulunkäynnin alkuinnostus on jo alkanut haihtua ja nyt ei millään jaksaisi tehdä koulutehtäviä :D

Suomi ja Kanada ovat monessa suhteessa erittäin samanlaisia. Minulle ei ollut kovinkaan iso kulttuurishokki tulla tänne, kuten esimerkiksi intialaisille opiskelijoille on. Sain kuitenkin raapaistua kasaan jonkinlaisen listan eroja näiden kahden maan välillä:

• Koulu

Koulunkäynnistä puhuin jo koulupostauksessani, mutta nostan asian uudelleen esiin, sillä se on yksi suurimmista eroista. Eritellaanpä joitakin isoimpia eroavaisuuksia:

Opettajat – Opettajat ovat täällä ihan eri sfääreissä kuin Suomessa. En puhu välttämättä ammattitaidosta, mutta ulosannista. Tiedättekö, kun sellaiset isot bisnesmaailman tekijät esiintyvät seminaareissa ja pitävät vaikuttavia esitelmiä aiheista x ja y. Esimerkiksi Jari Sarasvuo. Isäni muistaakseni joskus kävi hänen luennollaan ja piti siitä kovasti. Muistaakseni. (Isi, korjaa jos olen väärässä :D). Pointtini on siis se, että täällä melkein kaikilla kursseillani opettajien luennointityyli on kuin Sarasvuon kaltaisten menestyneiden ihmisten pitämä luento. Täällä painotetaan menestystä ihan eri tavalla kuin Suomessa, mutta myös sitä, että epäonnistuminen on sallittua. Esimerkiksi tänään Presentations & Creativity –kurssin luennollamme opettajamme puhui meille juuri menestyksestä ja siitä, kuinka sinne päästään epäonnistumisien kautta. Raymond, opettajani, piti oikein dramaattisen puheen siitä, että menestyäkseen sitä pitää haluta ”niin että se tuntuu sisuksissa asti”. Aikaisemmin aamulla Consumer Behavior -kurssilla taas toinen opettajani Al puhui siitä, kuinka hän uskoo meihin jokaiseen ja tietää meidän luovan upeat urat koulun jälkeen. En oikein osaa selittää pointtiani, mutta välillä opettajien puheet tuntuvat melkein kiihkoluonteisilta ja pelottavat minua. Mitä jos minä pelkään menestystä? Mitä jos en halua menestyä ja päätyä ison yrityksen markkinointipäälliköksi muhkealla vuosipalkalla ja tehdä kiperiä päätöksiä? Mitä jos haluankin vain normaalin päivätyön, jossa minulle maksetaan juuri tarpeeksi? Pelkään vastuuta, mutta tiedän kyllä, että sitä joudun elämäni aikana väistämättä harteilleni ottamaan. Olen kuitenkin vain tavallinen Maria-meikäläinen ja tällä hetkellä en näe itseäni tulevaisuudessa menestyjänä vaan tavallisena työssäkävijänä, ehkä kera miehen, koiran ja omistusasunnon.

Tunnit – Tästä puhuin jo koulupostauksessakin. Tuntijako täällä on minusta todella toimiva ja Suomi saisi ottaa minusta tässä asiassa mallia. 45min mittainen luento ja noin parin tunnin seminaaritunnit, joilla pääsemme itse hommiin. Suomessa puolentoista tunnin kuivat luennot ovat aivan liian pitkiä kuunneltaviksi. Hassua on myös se, että…

Tehtävät –  … vaikka täällä tunnit ovat lyhyempiä, tehtävää tuntuu olevan silti paljon enemmän. En tiedä johtuuko tämä siitä, että aluksi tuntui työläämmältä opiskella englanniksi. Tosin, nyt kun englanti tuntuu sujuvan, hommaa on silti ihan yhtä paljon. :D

Pätkä International Marketing -kurssin ryhmätehtävän tehtävänannosta

Tunnille myöhässä saapuminen – Olen pistänyt merkille, että tunnille myöhässä saapujat eivät KOSKAAN pyydä sitä anteeksi. Tämä on minulle todella outoa, sillä olen ala-asteesta lähtien oppinut, että myöhästymistä pyydetään anteeksi. Tämän voi minusta ajatella jo maalaisjärjelläkin; tunnin alulle on asetettu tietty aika ja jos sitä ei kunnioiteta ja tunti keskeytyy myöhässä saapujan takia, on se mielestäni anteeksipyydettävää. Itse en ole vielä ollut kertaakaan tunnilta myöhässä (mallioppilas kun olen :D), mutta jos niin joskus käy, aivan varmasti pahoittelen tapahtunutta.

Pubi – Viimeinen maininnan arvoinen iso ero kouluun liittyen on pubi. Ei meillä vaan Suomessa ole koulussa pubia ja puhumattakaan siitä, että sieltä saisi koulupäivän aikana tilattua bissen! Ei kyllä millään voisi olla mahdollista sääntö-Suomessa :D

Marketing Research

• Ihmiset

Kaikki täällä tapaamani ihanat ihmiset, niin tuntemattomat kuin nyt tututkin, ovat varmaankin isoin syy miksi pidän Kanadasta niin paljon.  

Kaikki ovat niin mukavia! – Täällä on kohteliaisuusfraasit kovassa käytössä. Kerran yksi tyttö luokallani pyyteli varmaan viisi minuuttia anteeksi kun oli hieman töytäissyt minua ja minä en suunnilleen ollut edes huomannut :D Kohteliaisuuden lisäksi kanadalaiset ovat jotenkin niin aitoja. Voihan se olla, että suuri osa ainakin asiakaspalvelijoista ovat tekomukavia ja –pirteitä, mutta suurimmaksi osaksi minulle on jäänyt aina hyvä fiilis. On ollut myös todella siistiä tavata ihmisiä, jotka ovat olleet aidosti kiinnostuneita taustastani ja kyselleet kysymyksiä Suomesta. Myös avuliaisuus on selkeästi vallitseva piirre kanadalaisissa. Torontossa ollessamme saimme pari kolme kertaa pyytämättä apua oikean suunnan löytämisessä! Kaikki edellä mainitut hetket ovat Suomessa hyvin harvinaisia. Tosin, amerikkalaisiin verrattuna kanadalaiset ovat ehkä hieman hillitympiä. Ja on niitä töykeitäkin yksilöitä tullut monesti vastaan.

Puheliaita – Pistin merkille, että kanadalaiset ovat hyvin puheliasta sorttia. Välillä ryhmätapaamisissamme tuntuu, ettei millään saa suunvuoroa :D

Eivät aina tervehdi – Tämä linkittyy osaksi edellä mainittuun. Monta kertaa esimerkiksi tunnille saapuessani paikalla saattaa olla jo porukka, joiden seuraan liityn. Jos he ovat keskellä keskustelua, kukaan ei kiinnitä tulijaan huomiota eikä tervehdi. Minusta tämä on outoa, koska itse tervehdin aina, vaikka minulla olisikin juttu kesken. Minut on otettu melkein kaikilla kursseilla todella avosylin vastaan, mutta muutamilla kursseilla on ihmisiä, jotka eivät viitsi moikata käytävällä vaikka selkeästi tunnistavat minut luokkakaverikseen. Minusta tämäkin on outoa, sillä vaikka en ole tutustunut kaikkiin ihmisiin niin hyvin, koen silti olevani moikkausväleissä melkein kaikkien kanssa. Mutta en minä ketään pakota minulle vilkuttelemaan.

Kanadalaisten pukeutuminen – En ole sen kummemmin seurannut täkäläisten muotitrendejä, mutta yksi asia on pistänyt silmään. LÄPSYT. Nyt on hitto vie marraskuu ja olen nähnyt vielä vaikka kuinka monella jalassa läpykkäät, läpsyt, varvastossut, mitkä lie ne nyt ovatkaan, ne rantajalkineet. Minulla jalat ovat juuri se kriittisin alue kylmyyden kannalta; jos jalat palelee, koko tyttö palelee. Sen takia tämä trendi on minusta kovin kummallinen. Täällä kyllä kerrokset lisääntyy. On hupparia ja takkia, mutta silti ne hemmetin läpsykkäät jalassa :D

• Koti

Kokolattiamatto ja puputohvelit :3

Suihkut – Olen kokenut täällä Kanadassa ollessani ainakin 5 eri suihkua, joista kaikki tätä kämppämme suihkua lukuun ottamatta ovat sellaisia amme+suihkuyhdistelmiä. Ja minä tietenkin satun vihaamaan niitä :D Suomessa niitä näkee yleensä vain vanhemmissa kerrostaloasunnoissa. En osaa sanoa miksi kanadalaiset suosivat tämäntyyppisiä suihkuja… Melkein missään täällä ei ole myöskään sitä mahdollisuutta, että suihkun saisi otettua käteen, vaan suihkun suutin on pelkästään kiinteänä katossa.

Kokolattiamatot – En oikein voi sanoa muuta kuin MIKSI. Vihaan myös kokolattiamattoja :D Jos läikytät nestettä lattialle, matto imaisee sen ja paikalle jää tahra ellei sitä puhdista kunnolla (tietysti nesteestä riippuen). Parkettilattia, tai muu vastaava on paljon helpompi puhdistaa. Ja muutenkin paljon miellyttävän näköinen. Kokolattiamatot ovat jotenkin tunkkaisia...

Vesi – Tämä oli ensimmäinen iso ero minkä huomasin tänne saapuessani. Hanavesi on puhdasta juotavaksi, mutta aluksi se maistui niin oudolta. Minusta vesi maistui jokseenkin likaiselta – ihan kuin siinä olisi multaa seassa (en ole pahemmin multavettä maistellut, mutta siltä se silti maistui :D). Minulla meni pari viikkoa tottua veden makuun ja nyt se maistuu aivan normaalilta. Kotiinpaluuta odotellessa ja totuttelua taas Suomen veteen… :D

• Liikenne

Täällä on käytössä oikeanpuoleinen liikenne samaan tapaan kuin Suomessa.

Oikealle kääntyminen – Tämä hämäsi minua suuresti alkuun. Kuvitellaan, että saavut risteykseen ja olet kääntymässä oikealle. Vaikka valo olisi punainen, saat kääntyä, toki varmistuttuasi ensin, että kukaan ei ole tulossa vasemmalta tai jalankulkija ylittämässä katua. Kun kämppikseni Shahab haki minut autollaan bussiasemalta tänne ensimmäisen kerran saapuessani, olin aivan tyrmistynyt kun hän kääntyi vaikka valo oli punainen :D

Jalankulkijoiden oikeudet – Minusta Suomessa jalankulkijat ovat otettu hyvin huomioon. Täällä on toisin. Kävelytiet ovat kapeita ja katua ylittäessä saa odottaa vaikka kuinka kauan valojen vaihtumista. Suojateitä ei ole yleensä merkitty samalla tavalla kuin meillä Suomessa, joten niitä on välillä vaikea paikantaa. Muutamassa kohtaa jalkakäytävän vierelle on rajattu myös väylä pyöräilijöille, mutta se on yleensä vain lyhyt pätkä, joten en ymmärrä oikein sen hyötyä.

Bussit – Meille painotettiin orientaatiopäivänä, että kanadalaiset ovat täsmällistä porukkaa ja että ajoissa olemista arvostetaan hyvin paljon. No, tämä ei päde kyllä busseihin täällä laisinkaan :D Ne ovat melkein aina myöhässä.

Ainoa kunnollinen suojatie, jonka olen täällä nähnyt :D

• Sää

Suomi on minun tämänhetkiseen Kanadan sijaintiini verrattuna huomattavasti pohjoisempana. Peterborough on samoilla leveyspiireillä Ranskan eteläosan kanssa. Ei ole siis ihme, että Suomessa on jo lunta ja pakkasta, kun täällä taas ilma on edelleenkin hyvin syksyinen. Öisin saattaa olla jo pakkasta, mutta hyvinä päivinä lämpötila yltää vielä viiteentoista asteeseen. Esimerkiksi tänään salille kävellessäni aurinko paistoi niin lämpimästi, että minun oli otettava takki pois ja jatkaa pelkällä hupparilla. Näin myös perhosen ja hetken piti miettiä että oliko nyt kevät vai syksy :D Kesä oli täällä taas ihan järkyttävän kuuma. Toki Suomessakin tulee niitä lähemmäs +30 päiviä, mutta täällä se oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Syksy on täällä myös erilainen kaikkine ihanine väreineen. Suomessa tuo väriloisto kestää ehkä pari päivää, kun täällä se kestää taas reilu pari viikkoa. Syksy on ehdottomasti ollut tähän asti mukavin vuodenaika täällä – niin kaunista ulkona ja lämpötila juuri sopiva.

• Hiustenlähtö

Minulla lähtee täällä huomattavasti enemmän hiuksia päästä… :D En osaa sanoa mistä tämä johtuu.. Käytän täysin samaa shampoota kuin Suomessakin, mutta ehkä syynä on vesi, ilma tai ruokavalio (vaikka en koe sen kauheasti muuttuneen). Hiuksia on kaikkialla. Neelam kertoi, että hänen luokkakaverinsa oli ihmetellyt suuresti sitä, miten hänen hupparissaan oli niin paljon vaaleita hiuksia kun hän itse on mustahiuksinen… :D Olen huomannut, että myös kynteni ovat täällä paljon huonommassa kunnossa. Ne liuskoittuvat ja lohkeilevat todella helposti. Yleensä saan kasvatettua pitkät ja kauniit kynnet, mutta täällä se ei ole oikein mahdollista.

Vielä on hiukset päässä :)

 Eroavaisuuksia on varmasti vaikka kuinka paljon lisää, mutta tässä niistä nyt muutama. Muuten kuuluu ihan ookoota. Meillä oli perjantaina semmoinen ”roomie hangout”. Juhlittiin vähän kämppisporukalla (+Sabrina) synttäreitäni. Lopulta tilanne hieman eskaloitui ja meillä oli kämppä täynnä vaikka kuinka paljon muutakin porukkaa :D Minä ja Neelam päädyimme pelaamaan beer pongia toiseen kämppään alakerrassa. Oli kyllä kiva ilta! Vihdoin pääsi kokoemaan oikeaa collegebilemeininkiä :D

♥:Maria