Olen kulkenut kouluun, ja muutenkin hengaillut, kämppikseni Neelamin kanssa. On ihan parasta, että jokuu muukin on täysin samassa tilanteessa, kuin minä olen. Vaikka pärjäisin varmasti ilman häntäkin, on ollut todella helpottavaa hoitaa asioita hänen kanssa. Totesimme esimerkiksi, että ensimmäinen pyykkäyskerta täytyy ehdottomasti tehdä yhdessä; jos tapahtuu joku kämmi, on se huomattavasti vähemmän stressaavaa kohdata se yhdessä. On ollut siis mukavaa, että koulussa on edes yksi ihminen, jonka tunnen etukäteen!
Ensimmäinen asia, minkä pistin keskiviikkona orientaation alkaessa merkille, oli se, että 95% kansainvälisistä opiskelijoista on intialaisia. Ei siinä mitään. Loput 4% opiskelijoista on vietnamista/muusta vastaavasta aasian maasta ja sitten on se 1% eli minä :D Piiikkasen erotun joukosta olemalla ainoa vaaleaihoinen blondi :D Hauskaa oli myös se, että ihan orientaation alussa kv-koordinaattori kyseli kysymyksiä, johon vastatessa voitti pienen paperisen Kanadan lipun. Hänen ensimmäinen kysymyksensä oli: kuinka moni on koittanut luistelua? Voitte varmaan arvata kuinka moni viittasi. Minä sain näin ollen virallisen luisteluopettajan tittelin :D
Kanadalainen ja suomalainen koulusysteemi vastaavat melko lailla toisiaan. Molemmissa kulttuureissa arvostetaan täsmällisyyttä ajankäytössä. Niin suomalaiset kuin kanadalaisetkin ovat ajoissa; jos luento alkaa kello 8, silloin se alkaa tasan kello 8. Myös rehellisyyttä ja itsenäistä työskentelyä oman menestyksen eteen (koulumaailmassa tarkoittaen sitä, että huijaaminen ja plagiointi ovat rankaistavia tekoja) arvostetaan molemmissa kulttuureissa. Normaalia on myös se, että opiskelijoiden ja opettajien välinen suhde saattaa olla hyvinkin kaverillinen. Oppilaat sinuttelevat opettajia ja puhuttelevat heitä etunimillä tittelien käyttämisen sijasta. Nämä olivat muun muassa asioita, joita painotettiin orientaatiossa, kun aiheena oli "academic integrity and canadian classroom expctations". (En keksi järkevää suomennosta noille ilmauksille :D). Minulle kaikki tämä oli siis melko lailla itsestäänselvyys, mutta suurimmalle osalle intialaisista ja muiden kulttuurien edustajista nämä asiat ovat varmasti isojakin muutoksia siihen kouluympäristöön, mihin he ovat tottuneet. Intiassa kuulemma opettajien sinuttelu ei tulisi kuuloonkaan. Minusta on hienoa, miten paljon vaivaa koulu näkee sopeuttaakseen ulkomaalaiset opiskelijat kanadalaiseen kulttuuriin. Hassua oli se, että saamamme pizzalounaan yhteydessä oli tarjolla intialaisille myös ketsuppia. Tämä on kuulemma joku erittäin intialainen juttu; pizzaa ei missään nimessä syödä ilman ketsuppia. Koulu on selvästi lukenut läksynsä ja myös uuden kulttuurin opettamisen lisäksi tarjoaa opiskelijoilleen kotoisia juttuja, tällä kertaa ketsupin ja pizzan muodossa :D
Orientaatiossa olemme tutustuneet myös kampukseen, joka on selkeästi isompi kuin oma tuttu amk Suomessa. Navigointi on kuitenkin muutaman päivän aikana muuttunut suhteellisen
helpoksi, vaikka aluksi rakennus tuntui aivan järjettömän isolta. Rakennus on tosi siisti! Yllättäen täällä kaikki on Suomeen verrattuna paljon isompaa ja coolimpaa. Koulussa on jopa oma pubi :D Hämmentävää on myös se, että meidän Suomalaisen kouluruokalan sijasta täällä kampuksella on esimerkiksi pizza- ja hampparipaikka, sekä kanadalaisen Tim Hortons -kahvilaketjun kahvila. Kävimme myös pienellä bussikierroksella kaupungissa ja katsomassa mm. Peterborough'n patoa.
Minulla on tällä hetkellä todella hyvä fiilis koulusta. Kaikki ovat niin mukavia!! Vastaanotto on ollut mitä lämpimin ja tunnen oloni niin tervetulleeksi kouluun. Oli mukava saada vihdoin nähdä kaksi koulun kv-koordinaattoria, joiden kanssa olen meilaillut edes takas vaihtoon liittyvissä jutuissa. He ovat supermukavia! Varsinkin toinen heistä, Amanda, on aivan hulvaton. Hän heittää aivan huikeeta läppää koko ajan ja on samaa aikaa hyvin asiantunteva ja ammattitaitoinen ihminen. Meille on painotettu vaikka kuinka paljon sitä, että kysykää kysymyksiä ja tulkaa pyytämään apua, jos sitä tarvitsette. Tottakai meille opiskelijoille sanottiin Suomen koulussa aloittaessamme ihan samaa, mutta täällä sitä painotetaan vielä enemmän. Orientaatiossa on esittäytynyt niin oppilaskunta, tuutorit kuin koulun terveyspalvelutkin ja jokainen taho on muistuttanut siitä, että emme ole yksin. Jos eteen sattuu ongelmia eikä tiedä tarkkaan kenen luo kääntyä, voi käytännössä mennä kenen luo tahansa ja sinut varmasti ohjataan oikean auttavan tahon luo. Niin parasta, olen ihan fiilareissa tästä ylenpalttisesta ystävällisyydestä!
Mainitsen tässä välissä vielä tuhannennen kerran siitä, kuinka ihania kaikki ihmiset ylipäänsä ovat. Bussikierroksellamme keskustelimme Neelamin kanssa vanhemman rouvashenkilön kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä, muunmuassa siitä kuinka hienoa on, kun hänestä on tulossa isoäiti :D Eräällä toisella bussimatkalla ikäisemme tyttö tuli tarjoamaan apuansa, kun tutkimme karttaa todennäköisesti hyvin epäuskoisen näköisinä. Ja kun kaikki tämä ystävällisyys tuntuu niin aidolta! En usko, että se on tekaistua, sillä niin moni aidosti tarjoaa apuaan. Yhden kerran vastaamme on tullut hieman töykeämpi yksilö, joka jätti monttumme auki, sillä olimme tottuneet jo niin ystävälliseen meininkiin.Kuten alussa jo mainitsin, suuri osa orientaatiossa olevista opiskelijoista ovat täysipäiväisiä, Kanadaan pysyvästi opiskelun ajaksi muuttaneita opiskelijoita. Tänään onneksi tapasin muita vaihtareita! Anna Marian Italiasta ja Sabrinan Meksikosta. Vaihtareita tulee kuulemma olemaan vielä enemmänkin Meksikosta. Minä tulen opiskelemaan toisen vuoden opiskelijoiden kanssa, joten kursseillani saattaa olla pääosin Kanadalaisia. Sabrina opiskelee kuitenkin myös kaupallista alaa, joten hyvinkin voi olla, että hän on jollakin samalla kurssilla kanssani. Olemme vasta tämän päivän olleet yhdessä, ja jo nyt minusta tuntuu, että meistä tulee vielä todella hyvät kaverit (tai ainakin toivon niin!). Myös Anna ja Sabrina olivat ihan huipputyyppejä ja supermukavia!
 |
| Maria, Neelam, Sabrina and Anna! |
Tiedättekö, mulla on nyt vaan niin hyvä fiilis (vihdoinkin!). Vähän jännittää tuo itse opiskelun alkaminen ja englannin käyttäminen opiskelukielenä, mutta enköhän minä pärjää. Olen iloinen, että tämä alkaa jo pikkuhiljaa tuntua kodilta ja tuo kavereidenkaan saaminen ei näytä olevan ongelma :) Minulla oli hieman ongelmia kurssieni kanssa, sillä en ollut ollenkaan tyytyväinen niihin, mutta sekin on nyt hoidossa. Vielä kun saisin bussikortin! Se on täällä melkeinpä välttämättömyys, jos haluaa liikkua downtowniin, missä on enemmän elämää kuin täällä kampuksella päin. Täyspäiväisille opiskelijoille bussikortti sisältyy opiskelijakorttiin, sillä he ovat käytännössä maksaneet siitä lukukausimaksun yhteydessä. Minun ei vaihto-opiskelijana lukukausimaksua tarvitse maksaa, joten minun opiskelijakorttiini ei sisälly tätä bussiominaisuutta. Saan sen todennäköisesti kuitenkin hankittua koulun kautta, sillä se tulee paljon halvemmaksi, kuin ostettuna itse bussiyhtiöltä. Tämän lisäksi minun pitää vielä selvittää vakuutusasiani koulun kanssa, mutta tälläisten käytännön juttujen jälkeen kaikki alkaa olla kohdillaan. Jee jeeee!
Vaihteeksi tälläinen "jee kaikki on niin ihanaa" -ihkutuspostaus kaiken synkistelyn sijasta :D Nyt edessä on viikonloppu ja tiedossa ainakin pyykinpesua ja hengailua uusien siistien kavereiden kanssa. Ja hei, jos joku haluaa tietää lisää jostakin asiasta täällä, kommenttia ja kysymyksiä tulemaan! :)
♥:Maria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti