Kohti koulun alkua

Viime viikonloppu sisälsi pyykinpesua, kavereita ja yleistä löhöilyä sekä Netflixiä.

Pyykkihuone on minusta aika cool (niin cool kuin huone täynnä pesukoneita voi olla :D). Tietenkään en muistanut ottaa siitä kuvaa, mutta korjataan asia seuraavalla kerralla. Koneet ja rumpukuivaimet toimivat kortilla, johon lataat latausmasiinan kautta rahaa. Yksi pyykkäys- ja rumpukuivauskerta kustantaa muistaakseni hieman päälle neljä dollaria. Ehkä hiiiiieman kallista, mutta mikäpä täällä ei olisi, sillä Kanada on yleiseltä hintatasoltaan melko kallis maa. Harmaita hiuksia aiheuttaa myös se, että tuotteiden hintalapuissa näkyy veroton hinta. Arvatkaa kuinka monta kertaa se on aiheuttanut hämmennystä, kun kassalla tuotteen hinta onkin enemmän kuin hyllykössä sitä tutkiessa...

Koska täällä Peterborough'ssa (unohtunut kaikki opit äidinkielen tunneilta, ei mitään hajua miten tuo kaupungin nimi taipuu...) välimatkat ovat melko pitkät, tuntuu siltä, että täällä ei oikein ole mitään tekemistä. Kävimme Neelamin kanssa lauantaina downtownissa, mutta se oli ainakin toistaiseksi pieni pettymys. Emme ehkä saaneet siitä täysin kaikkea irti, sillä meillä ei oikein ollut hajua siitä mitä kaikkea siellä on ja missä. Eniten meitä ihmetytti ihmisten vähäisyys. Kuvittelimme, että kaupungin keskusta olisi kuhissut ihmisiä verrattuna tähän hiljaiseen kampuksen ympäristöön, jossa asumme, mutta kuvitelma osoittautui vääräksi. Syynä voi tosin olla pitkä viikonloppu ennen koulujen alkamista (ihmiset ovat poissa kaupungista) tai sitten olimme vain liian aikaisin liikkeellä. Vierailumme oli muutenkin melko pikainen; totesimme sen reissun perusteella keskustassa olevan vain muutama pääkatu, joilla on enemmän liikkeitä ja ravintoloita. Voi olla, että teemme toisen tutkimusretken toisella kertaa. Downtown oli silti ihan idyllinen vanhoine rakennuksineen, joiden seinät olivat täynnä katutaidetta.

Käytiin Neelun kanssa tälläisessa siistissä aasialaisravintolassa (kuvat alla), missä ruoat tilattiin kirjoittamalla annoksen numero lappuseen, joka annettiin tarjoilijalle. Jokainen annos oli melko pieni, joten oli mukavaa maistella monia erilaisia ruokalajeja. Tuli jopa tilattua hieman liikaa ja syömättömästä ruoasta veloitettiin...

Muuten viikonloppu oli pitkälti vain löhöilyä ja Netflixin katsomista. Olen ihan taivaissa, sillä Kanadan Netflixissä on kaksi tuotantokautta The Walking Deadia, joita en ole nähnyt. Voisin kuvitella, että siellä on myös paljon muita sarjoja ja elokuvia, joita Suomessa ei näe. Tylsiin hetkiin tulee siis varmasti olemaan täytettä tarvittaessa  :D

Maanantai oli Labour Day, joka on yleinen vapaapäivä myös Kanadassa. Hoidimme silloin pyykinpesun pois alta. Hengailimme sen ohessa meksikolaisen vaihtarikaverimme Sabrinan kanssa meidän kämpillä. (Ja sanalla "me" viittaan siis minuun ja Neelamiin :D) Olen niin iloinen, että olen löytänyt tämmöisen mukavan porukan, jonka kanssa viettää aikaa!

Kengurukengät!

Viikonloppu ei siis sinäänsä ollut mitenkään ihmeellinen. Tiistaina taas meillä oli koulutusohjelmakohtainen orientaatio, jossa tapasimme muut saman alan opiskelijat ja meidän koordinaattorit. Yhteisen orientaatiohetken jälkeen kaikki uudet oppilaat kaikista koulutusohjelmista kokoontuivat koulun kentälle, jossa oli jos jonkinlaista yhteistä ohjelmaa. Kuuntelimme Kanadan kansallislaulun ja koulun rehtorin puheen, vannoimme valan ja tanssimme jonkun ihme piirileikin :D Ohjelmassa oli myös grillilounas ja erilaisia aktiviteetteja. Oli kuplafutista, ilmajoogaa ja Bollywood-tanssia. Neelu ja Sabrina kokeilivat kuplarataa, jossa jättimäisen kuplan sisässä vierittiin radan päästä päähän. Ahtaan paikan kammoisena jätin sen välistä, mutta minulle mieluisempi juttu oli kengurukengät :D Ne olivat niiiin siistit! Oli todella siisti tunne juosta ja pomppia ne jalassa. Melkein tekisi mieli ostaa sellaiset, sillä voin vain kuvitella kuinka mukavaa lenkkeily niillä olisi. Täällä järjestetään jopa erilaisia ryhmäliikuntatunteja (mm. kickboxing ja jooga), jotka suoritetaan nuo kengurukengät jalassa.

Tämä orientaatiopäivä oli tosi mukava! Suomen koulujen orientaatiopäivät (jos niitä voi edes sellaisiksi kutsua) eivät ole läheskään samassa mittakaavassa Kanadan vastaavien kanssa, joten päivä oli todella hyvällä tavalla erilainen kokemus. Oli mukavaa tuntea kuuluvansa tähän porukkaan ja olla yksi aloittavista oppilaista. Tosin, minun oppituntini tulevat olemaan toisen vuoden opiskelijoiden kanssa, joten päivä sinäänsä oli vähän turha. Ainakin siinä mielessä, että en tule näkemään tapaamiani muita markkinoinnin opiskelijoita samoilla tunneilla kanssani. Joka tapauksessa, mukavaa oli! Ainoa miinus oli aivan tajuttoman järkyttävä kuumuus. Minulla oli mustat semmoiset rantaläpsykkäät jalassa, jotka suunnilleen sulattivat jalkapohjani, kun seisoimme auringossa. Olin onneksi tajunnut laittaa lippiksen päähäni päänahan palamisen estämiseksi, mutta aurinkorasva unohtui... Kyllä sitä kotona olisi ollut, mutta eipä se siellä hyllyllä paljoa auta :D Paloin mukavasti rinnasta ja sain ihanat rajat.

Tästä linkistä pääset katsomaan koulun Youtube-kanavalla olevan videon orientaatiopäivästä, joka antaa hieman osviittaa millaisesta tapahtumasta oli kyse!

Meille on syntynyt hieman tälläinen inside-läppä kaikesta ilmaisesta tavarasta. Sillä sitä on meinaa tullut täällä ovista ja ikkunoista :D Orientaatiopäivänä menimme kotiin reput täynnä tavaraa. Oli mukia, muovista torvea, stressipalloa, kyniä, yliviivaustusseja, kondomeja, bandanaa, kalentereita ja Sabrina sai jopa hienon paidan. Vitsailimme, että näillä tavaroillahan elää pian! En valita, osa näistä jutuista tulee ihan hyötykäyttöön :D

Keskiviikkona, eli tänään, alkoi kunnon tunnit. Tosin ei minulla, sillä lukujärjestyksessäni keskiviikot ovat vapaata! Menin silti koululle, sillä minulla oli asioita hoidettavana, ja mielummin vietän aikaa ilmastoidussa koulussa kuin tunkkaisen kuumassa kämpässämme. On jotenkin tosi ihana fiilis, kun asiat alkavat loksahtaa paikoilleen! Sain esimerkiksi viimeinkin sen bussikortin. Hoidin myös muutaman asian koululla liittyen kursseihini ja vakuutuksiini, joten nyt kaikki alkaa olla pikkuhiljaa kunnossa. Huomenna pääsen minäkin viimein siis tositoimiin. Jännittää tosiaan englannin käyttäminen opiskelukielenä, mutta toivottavasti se alkaa siitä pikkuhiljaa rullaamaan.

Tänään oli muuten varmaan vielä hirveämpi päivä sään puolesta kun eilen. Oli niin kosteaa ja lämmintä, että hiki tirahti pintaan heti ulos astuessa. Tänään piti olla myös asuntolamme sellainen "get-together" -tyyppinen grillijuhla, mutta sade yllätti. Muutamat urhoolliset pelasivat silti lentopalloa, vaikka vettä tuli kuin saavista kaatamalla :D

Tajusin myös juuri, että minulla alkaa olla hankaluuksia muistaa tiettyjä sanoja suomeksi, sillä ne tulevat vain englanniksi päähän. Kertoo varmaankin siitä, että korva alkaa tottua englannin kieleen...?

♥:Maria