Koska tämä maanantai oli vapaa koulusta Kiitospäivän takia, päätettiin Neelun ja Sabin kanssa tehdä reissu Torontoon. Aikomus oli tehdä reissu jo aikasemmin, mutta aina on tullut esteitä. Päätettiin, että nyt tai ei koskaan ja vihdoinkin saimme aikaiseksi lähteä. Ajankohta ei sinäänsä ollut ehkä otollisin, sillä kouluhommaa pukkaa itse kullakin. En edes uskalla ajatella mitä kaikkea minulla on tehtävänä...mutta nautin nyt vielä viimeisen kerran tästä huolettomasta olosta ja huomenna murehditaan!
Yksi matkaamme hankaloittavists tekijöistä oli se, että olimme hieman huonosti valmistautuneita. Kämpän hankimme paria päivää ennen lähtöä ja muutenkaan meillä ei ollut oikein tarkkoja suunnitelmia mitä halusimme tehdä. Iso osa ajastamme täällä kului myös julkisen liikenteen selvittelyyn. Syytän kyllä osaksi Torontoa kaupunkina aikamme tuhlaamisesta, sillä minusta julkinen liikenne on täällä jokseenkin epäselvästi järjestetty. Kauheasti sai nähdä vaivaa löytääkseen tietoa siitä, miten bussit, raitiovaunut ja metro toimivat. Tai sitten olemme vain erittäin tyhmiä :D
Kämpän hommasimme Airbnb-palvelusta, josta minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta, mutta tytöillä onneksi oli. Jos joku ei tiedä, niin Airbnb on yritys, jonka kautta pystyy ilmoittamaan oman huoneen tai koko asunnon vuokrattavaksi. Vallan mainio vaihtoehto hotelliasumiselle usein huokeamman hinnoittelun takia. Hinta ja sijainti olivat meillekin tärkeimmät tekijät etsiessämme asuinpaikkaa. Keskusta olisi ollut ihanteellisin paikka, mutta jopa airbnb:t olivat liian kalliita meille. Lopulta löysimme kohtuuhintaisen huoneen hieman keskustan ulkopuolelta. Huonetta vuokrasi syntyjään venäläinen kaveri, joka oli oikein vieraanvarainen tyyppi! Hänellä oli samaa aikaa myös muutama muu vieras, joista ei ollut muuta haittaa kuin ruuhkaa vessassa :D Isäntämme ei ollut kotona meidän saapuessamme, mutta hän oli jättänyt ohjeet siitä, miten pääsemme sisään. Koittaessamme avata erittäin vaikeasti avattavaa ovea, tuli ensikertalaisena todella outo olo: tässä minä vaan koitan avata ovea jonkun randomin asuntoon :D hankalista ovista huolimatta paikka vastasi ilmoitusta nettisivuilla ja oli oikein mainio meille kolmelle viikonlopuksi. Ei mikään luksus, mutta siisti ja kelpasi. Ja huoneen vuodesohva oli vuodesohvaksi harvinaisen hyvä nukkua! :D en muistanut tietenkään ottaa mitään kuvia kämpästä...
Myös taksipalvelu Uber tuli minulle tutuksi tällä reissulla. En ole sitä Suomessa käyttänyt (eikös sen laillisuudesta ollut yhdessä vaiheessa kauhea haloo?). Oli kyllä todella kätevää ja halpaa!
Perjantaina saapuessamme emme tehneet muuta kuin kävimme kävelyllä ja fiinisti illallisella Little Italyssa syömässä pastaa ja pizzaa. Lauantai taas oli virallinen Torontopäivä, jonka aloitimme huippuhyvässä vohvelipaikassa. Omnom. Tämän jälkeen minä ja Sabrina kävimme Ripley's Aquariumissa ihailemassa jos jonkinlaista merenelävää. Meduusat ja klovnikalat olivat minun lemppareita! Meduusoja ja niiden rentouttavaa liikehdintää vedessä olisi voinut tuijotella loppupäivän. Ja klovnikalat, nuo pikkuiset Nemot nyt ovat vaan niin söpöjä :3
Päivä kului hieman epämääräisesti vaellellen, sillä kuten mainitsin, meillä ei oikein ollut suunnitelmaa siitä mitä tehdä. Kävimme Eaton Centerissä shoppailemassa ja syömässä. Kun muutaman tunnin päästä astuimme ulos, sää oli muuttunut kauniin lämpimästä pilviseksi ja ihan tajuttoman kylmäksi! Siitä eteenpäin olemme palelleet täällä :D perjantaina lähtiessämme Peterboroughssa oli yli 20 astetta lämmintä, mutt Torontossa olisi tarvinnut jo talvisempaa takkia ja hanskoja.
Sunnuntaina heräsimme aikaisin ja lähdimme bussilla kohti Niagaran putouksia! Tämä päiväreissu oli ehdottomasti koko matkan kohokohta. Kovasti oli hienoa vettä nimittäin :D hyvän aikaa kävelimme paikasta toiseen napsimassa kuvia eri kuvakulmista ja toisistamme. Selfiekepin totesimme erittäin käteväksi! Onneksi omistan kyseisen turhakkeen :D vietimme aikaa myös vain tuijotellen ja päivitellen sitä, miten ihmeellisiä asioita luonto saa aikaan. Neelam mainitsi myös kuinka hänen äitinsä pitäisi putouksista ja päädyimme puhumaan siitä, kuinka ikävöimme perheitämme. Lopulta istuimme siellä sylikkäin nyyhkien toistemme olkapäihin :D
Niagaralla on myös paljon aktiviteettejä veneristeilyistä hupailupaikkoihin ja ravintoloihin. Ja kaikki maksaa tietenkin maltaita... Kävimme kuitenkin syömässä ja Neelun kanssa uskaltauduimme kummitustaloon, joka oli oikeasti todella creepy! Vähemmästäkin pelästyy, kun joutuu kävelemään pilkkopimeyteen kun oikeat ihmiset pelottelevat kulman takana. Luulin myös takanamme tulevia toisia asiakkaita paikan pelottelijoiksi ja käskin heitä lopettamaan meidän seuraamisen :D
Putoukset itsessään olivat aivan tajuttoman siistit nähdä. Semmoinen once in a lifetime -juttu. Paikkana Niagara Falls (kaupunki on siis samanniminen) ei ollut minusta kovinkaan kummoinen, sillä se on erittäin perinteinen turistirysä. Asiakaspalvelijat olivat melko töykeitä joka paikassa, japanilaisia turisteja kaikkialla, kaikki on kallista ja sitä matkamuistokrääsää tursuaa joka puodin oviaukoista :D
Olimme suunnitelleet maanantaille menevämme johonkin ravintolaan perinteiselle kiitospäivän aterialle, mutta loppujen lopuksi tämä meidän ainoa etukäteen suunniteltu asia jäi toteuttamatta :D luovutimme huoneemme puolenpäivän aikoihin ja veimme laukkumme bussiterminaalin lokeroihin säilöön. Suunnittelemamme ravintola oli lähellä kämppäämme, joten emme jaksaneet palata enää takaisin kämpän suuntaan. Minä söin torstaina koulussa jo jonkinlaisen kiitospäivän aterian, joten ihan ilman en jäänyt. Syöty täällä on kyllä enemmän kuin tarpeeksi :D söimme niin intialaista kuin meksikolaistakin (seuraavaksi vissiin suomalaista?) ja ihan liikaa erästä tiettyä juustokakkua :D bongasin Kanadaan saapuessani erään paikan, joka myy japanilaisia juustokakkuja. Paikka on ilmeisen suosittu, sillä puodin ulkopuolella on aina hirvittävä jono. Pakkohan sitä oli sitten kokeilla. Selvisimme sunnuntaina onneksi ilman jonotusta, sillä olimme Niagaralle lähtiessämme paikalla jo puodin aukeamisaikaan. Ja olihan se sitten jonotuksen arvoista... Ei mitään perinteistä juustokakkua, mutta niiiiin hyvää.
Tänään maanantaina jonotimme toiset juustokakut (:D) ja seikkailimme Distillery district -nimisellä alueella. Kyseisellä alueella, joka on nimensä mukaisesti entinen tislaamo, on paljon kahviloita, taidegallerioita ja mielenkiintoista arkkitehtuuria.
Olen niin iloinen, että minulla on täällä kaksi näin hyvää kaveria kuin Neelam ja Sabrina ovat. Joka ilta täällä olemme nauraneet kuin hullut ties mille ja meillä on niin hauskaa yhdessä. Toisaalta, tälläisellä viikonloppumatkalla kun olemme 247 yhdessä, myös hermot ovat välillä hieman kiristyneet. Ei pahasti, mutta kuitenkin. Niin paljon kun näitä tyttöjä rakastankin, tuntuu, että tämän viikonlopun jälkeen haluan hieman omaa aikaa. En tiedä olenko outo, kun kaipaan niin paljon omaa aikaa enkä aina nauti siitä, että ihan joka ikinen asia pitää tehdä yhdessä (sillä minusta tuntuu, että Neelam ja Sabrina ovat tässä asiassa täysin erilaisia kuin minä). Ehkä kyse on taas siitä, että koen olevani huono ihminen kun en ole samanlainen kuin muut. Yritän kokoajan muistuttaa itselleni, että se ei tee minusta yhtään huonompaa jos olen jollain tavalla erilainen kuin joku toinen.
Kaiken kaikkiaan minulla oli kivaa. Uusia muistoja ja kokemuksia kerätty! Huomisesta lähtien on aloitettava jonkinlainen superkuuri niin ruoan kuin rahankin suhteen :D Rahaa paloi liikaa, kaloreita ei niinkään.
♥:Maria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti