Massiivinen koulupostaus

Hei ihmiset! Tämä oli ennustettavissa. Postaustahdin hiipuminen. Mutta täällä ollaan! Hengissä! Viime sunnuntaina ei ollut tosin kovinkaan elinvoimainen olo, sillä meidän kolmen koplalla meni lujaa lauantaina :D Ei siitä sen enempää, mukavaa oli. Henkinen terveyteni on epävakaan vakaa. Tämä viikko on koulussa mental health awarness week, mikä on minusta todella hieno juttu. Tarkoituksena on vähentää ennakkoluuloja mielenterveyden ongelmista. Joka päivä koulussa on jotain häppeninkiä, tänään oli esimerkiksi ilmaisia keksejä ja terapiakoiria! Tuli ikävä omia hauvoja. Viikonlopun suunnitelmissa on matka Torontoon! Tulee hieman huonoon aikaan, sillä kouluhommia olisi, mutta kerranhan sitä täällä ollaan.

Täällä on muuten aivan ihanan näköistä nyt, kun puut alkavat punertaa!

Minun on jo pitkään pitänyt tehdä postaus koulunkäynnistä, mutta millään en ole saanut aikaiseksi. Mutta nyt! Ajattelin kertoa erikseen jotakin jokaisesta kurssistani sekä myös yleisesti siitä, miten täällä päin maailmaa hommat toimivat.

Kouluruokailu

Pitaaa

Aloitetaan tällä, koska ruoka on aina tärkeintä :D Kandan kouluruokailusysteemi on täysin erilainen kuin Suomessa. Koulussa toimii itsenäisiä yrityksiä, jotka tarjoavat ruokailumahdollisuuksia opiskelijoille. Toki Suomessakin kouluruokailun tarjoaa yksityinen yritys (Turun amk:ssa esimerkiksi Sodexo), mutta Suomen tapauksessa yritys on erikoistunut ateriapalveluihin ja tarjoaa vaihtuvan valikoiman aterioita. Fleming Collegessa ruokailuvaihtoehtoja on, mutta omasta mielestäni ne ovat silti melko rajalliset. Tarjolla on pizzaa ja hampurilaisia (ylläri kun pohois-Ameriikassa ollaan), kanadalainen Tim Hortons -kahvilaketju ja sen valikoima wrapeista keittoihin, wokkeja, pitoja ja salaattia. Rajallisen tästä valikoimasta tekee mielestäni se, että tarjolla on aina melkolailla samat vaihtoehdot. Iso miinus on myös se, että pizzaa ja hamppareita on koko ajan tarjolla ja välillä ne houkuttavat hyvin kovin kovasti... Tähän asti olen onnistunut kyllä hillitsemään itseni ja olen syönyt kumpaistakin vain kerran! Itse olen todennut nuo pitawrapit melko hyväksi vaihtoehdoksi. Toimii vähän kuin subway, päätät mitä haluat ja sinulle kootaan kiva pikku wrap. Hintaa pötkylällä on noin kuudesta seitsemään dollaria mikä tuntuu paljolta, mutta euroissa hinta on vain 4-5 euroa, joten ei liian paha. Järkevämpi ratkaisu on kuitenkin ottaa lounas kotoa mukaan, sillä jokapäivinen koulussa lounastaminen tulee pidemmän päälle kalliiksi. Itse harrastan molempia vaihtelevasti. Pakko kyllä myöntää, että ikävöin Suomen kouluruokailua. Halvempaa, monipuolisempaa ja hyvää tuttua ruokaa. Suomessa kouluruokailu on kunnon rehellistä ruokaruokaa salaatteineen, lisukkeineen ja kastikkeineen tai mitä nyt sattuu menyyssä olemaa. Täällä joutuu tyytymään vain pikaruokatyyppisiin ratkaisuihin.

Koulurakennus

Täällä rapakon takana kaikki on niin isoa ja massiivista. Koulurakennus ei tee tässä poikkeusta. Tai no, kuvittelin että rakennus olisi vielä isompi, mutta on se selkeästi isompi kuin amkkini Turussa. Ja amerikkalaiseen tapaan rakennus sijaitsee kampusalueella, johon kuuluu itse koulurakennuksen lisäksi asuntola-alue, sekä urheilukenttä. Rakennus koostuu neljästä eri siivestä (A, B, C ja D), jotka ovat jokainen pääsääntöisesti omien alojen käytössä. Esimerkiksi minun tuntini kaupallisen alan opiskelijana ovat pääsääntöisesti A ja B siivissä, mutta poikkeuksia on. Rakennuksen päätiloissa on helppo navigoida, mutta luokat sijaitsevat hieman sokkeloisemmilla sivukäytävillä. Luokat ovat tosin aina samat jokaiselle tunnille, joten niihin löytäminen ei ole enää näin yli kuukauden opiskelun jälkeen ongelma.

Luokkahuoneet ovat melko samaa kastia kuin suomessakin; pöydät, tuolit, valkokangas ja projektori. Opettajat käyttävät opettamisessaan PowerPoint -esityksiä. Monessa luokassa ei tosin ole ikkunoita, riippuen tietysti niiden sijainnista. Jotkut ikkunattomat huoneet ovat minusta melkein kuin pieniä vankiloita; suljettu tila ja jopa jokseenkin kelmeä valo. Joissain luokissa pöydät ovat aseteltu ympyröiksi mikä on todella ihmeellinen ratkaisu siihen nähden, että osa joutuu olemaan selin valkokankaaseen.

Erilaista Suomen kouluun verrattuna on myös se, että täällä kirjat ostetaan koulun kirjakaupasta. Opettajat tilaavat tarvittavat kirjat, jotka oppilaat käyvät hankkimassa. Minä tarvitsen kursseilleni yhteensä kolme kirjaa. Kävin hankkimassa kyseiset opukset ja oli muuten kallista. Maksoin niistä kolmesta yli 300 dollaria.... Kirjakaupassa on myynnissä vaikka mitä tilpehööriä, koulun nimikkokynistä ja -mukeista vaatetukseen. Itse kävin hankkimassa itselleni vihon ja kansion koulun nimellä varustettuna, sekä tietenkin hupparin koulun väreissä.



 

















Koulusta löytyy perinteiseen tapaan kirjasto ja tietokonehuone. Tietokonehuoneessa työskentelee it-apuhenkilöitä, jotka auttavat tietokoneisiin liittyvissä ongelmissa. Tulostus maksaa 10 senttiä(onko ne senttejä täällä myös..?)/sivu. Koulussa toimii myös terveydenhoitajan vastaanotto, registrar's office (toimisto virallisille asioille), international students' office ja jopa oma toimisto turvallisuushenkilöstölle. Koulussa partioi joka päivä turvamiehiä, jotka on uusi näky minulle, mutta tuskin kovinkaan kummallinen näky pohjois-Amerikan kouluissa.

Fun fact: täällä koululla ei myydä vesipulloja, vaan pullo pitää tuoda itse. Koululla on useita vesipisteitä, joissa pullon voi täyttää. Näin koitetaan vähentää muovipulloista syntyvää jätettä. Tällä tavalla koulu koittaa omalta osaltaan edistää ympäristöystävällisyyttä. Iso peukku!

 

Opiskelu

Olin hyvin stressaantunut siitä, miten selviän täällä käyttäen englantia opiskelukielenäni. En ole oikeastaan ajatellut asiaa enään muutamaan viikkoon, joten olen luultavasti päässyt tästä yli. Olen selvinnyt jo yli kuukauden, joten miksi en selviäisi loppuun asti. Joudun silti edelleen keskittymään sataprosenttisesti tunneilla, jos haluan pysyä mukana. Muutaman kerran olen tajunnut unelmoivani jostain muusta, ja pian huomannut pudonneeni kärryiltä.

Itse asiassa, tajusin juuri, että minulla on välillä jopa vaikeuksia löytää suomeksi tiettyjä sanoja ja ilmaisuja, sillä englantia tulee käytettyä nyt niin paljon enemmän. Möyhysin esimerkiksi kotiväelle siitä, kuinka kämppikseni eivät "tee tiskejään" (do dishes) kun yksinkertaisemmin olisin voinut todeta kuinka kämppikset eivät tiska. 

Monelle vaihtoonlähtemisessä pääprioriteetti ei välttämättä ole opiskelu, vaan uusien kokemusten haaliminen ja elämästä nauttiminen. Tähän minäkin pyrin, mutta en mahda sille mitään, että olen tunnollinen opiskelija. Stressaan koulutöistä luultavasti enemmän kuin pitäisi. Haluan kuitenkin päästä kursseista läpi ja saada opintopisteeni. Täällä tuntuu myös olevan paljon enemmän hommaa tehtävänä kuin koulussa Suomessa. En tiedä johtuuko tämä tunne tosin siitä, että ehkä löysäilen Suomessa koulutöiden kanssa liikaa ja täällä opiskeluun pitää panostaa enemmän vieraan kielen takia. Joka tapauksessa, koko ajan jonkun tehtävän deadline kurkkii nurkan takana ja tehtävää on.

Onneksi suurin osa kursseistani on mielenkiintoisia. Pidän myös todella paljon kanadalaisesta tuntijottelusta. Jokaista ainetta on viikossa kolme tuntia; yhden tunnin luento ja kahden tunnin "seminaari", joka käytännössä tarkoittaa sitä, että silloin pääsemme itse tekemään hommia. Luennot ovat juuri sopivan mittaisia ja ytimekkäitä, sillä harvemmin tuntia enempää kaksikymmentävuotiaskaan jaksaa kuunnella, jos kyseessä on erittäin kuiva aihe. (Ja itseasiassa luennot eivät kestä edes kokonaista tuntia, sillä opettajat antavat noin 10-15 minuuttia aikaa siirtyä seuraavalle tunnille). Suomessa ongelma on se, että puolitoista tuntia on välillä hyvin pitkä aika kuunnella tylsää luentoa. Mielenkiinto katoaa ja keskittyminen herpaantuu.

Seminaarin tapahtumat riippuvat hyvin paljon opettajasta. Jotkut luennoivat osan ajasta sielläkin, mutta pääsääntöisesti seminaareissa on jonkinlaisia tehtäviä ja harjoituksia. Aika saatetaan käyttää myös esitelmien pitämiseen tai "mentoritapaamisiin", joissa käsitellään vireillä olevaa projektia. Esittelemme ideoitamme opettajallemme, eli mentorille, joka antaa meille mielipiteitä ja neuvoja miten edetä.

Kerron tuota pikaa erikseen jokaisesta kurssistani jotain, mutta pakko sanoa yleisesti ottaen, että tuntijaottelun lisäksi opiskelumotivaatiota lisää aivan huikeat opettajat. Suomessa on yleensä kahdesta kolmeen opettajaa, jonka tunneille ei millään haluaisi osallistua vaihtelevista syistä. Täällä on oikeastaan vain yksi opettaja, josta en juurikaan välitä, mutta hänenkään tunneissa ei sinäänsä ole mitään vikaa. Kaikki ovat superhauskoja, ammattimaisia ja tietävät mitä tekevät.

Täällä myös arviointisysteemi on täysin erilainen. Suomen amkissa asteikko on yhdestä viiteen, kun täällä taas tehtävistä saadaan prosenttilukuja, nollasta sataan käsittääkseni... Olen ymmärtänyt niin, että tehtävistä ja loppukokeesta saadut prosentit yhdistetään loppuarvosanaksi. En tarkalleen tiedä miten, koska kurssit ovat vielä kesken. Eri tehtävät ovat eri arvoisia. Opettaja lataa tehtävänannot D2L(desire to learn) -nimiseen portaaliimme (vastaa Turkuamkin Optimaa), joissa lukee kuinka monen prosentin arvoinen tehtävä on kyseessä: "This assignment is worth 10% your final mark." jne. Näin pystyy hieman hahmottamaan kuinka isosta tehtävästä on kyse ja kuinka paljon siihen kannattaa käyttää aikaa.

Kerron nyt pintaraapaisuluontoisesti jokaisesta kurssistani jotain. Kaikkea on tietysti vaikea kertoa, sillä koulua on käyty jo jonkin aikaa. Toivottavasti selityksistä saisi edes jonkinlaisen kuvan siitä, mitä tunneilla oikein tapahtuu.

Presentations & Creativity
Tämä on yksi suosikkikursseistani. Opettajani, Raymond, on ihan huipputyyppi! Hän heittää läppää kaikesta koko ajan, välillä jopa siihen pisteeseen, että toivoisi hänen välillä vakavoituvan :D Hän on selkeästi muidenkin oppilaiden suosiossa, sillä monet heittävät huulta ja hassuttelevat hänen kanssaan ennen tuntia. Suomessakin oppilaiden ja opettajien suhde voi muuttua hyvinkin kaverilliseksi, riippuen henkilöistä, mutta minusta täällä ollaan ihan eri sfääreissä.

Kurssi käsittelee nimensä mukaisesti sitä, millainen on hyvä esitelmä ja miten sellainen tehdään (bisnesmaailmassa). Olemme puhuneet muun muassa siitä, kuinka tärkeää esitelmän tekemisessä on analysoida yleisö; keitä siellä tulee olemaan ja mitä he jo tietävät aiheesta. Tällä vältetään esimerkiksi se, ettei esitelmään tule turhaa informaatiota, minkä yleisö jo tietää ennestään. Meillä on ollut jo kaksi hieman isompaa työtä palautettavana. Toinen oli ns. leikekirja, joka sisälsi neljä erilaista tehtävää liittyen luovuuteen ja toinen huonon PowerPoint esityksen uudistaminen. Tajusin juuri, että tällä kurssilla ei ole ollut toistaiseksi vielä ryhmätöitä, mistä olen iloinen (koska vihaan ryhmätöitä :D).

Consumer Behaviour
Tämä kurssi on yksi aiheellisesti mielenkiintoisimmista. Kurssi käsittelee esimerkiksi sitä, mitkä asiat ohjaavat kuluttajien ostokäyttäytymistä. Rasittavan siitä tekee ryhmätyö, jota tällä hetkellä teemme. Tehtävänämme on suorittaa mystery shopping, jonka perusteella kirjoitamme raportin ja teemme PowerPoint-esityksen. Rasittavaa on se, että tein samanlaisen tehtävän jo Suomessa keväällä. Tilannetta hankaloittaa myös se, että dynamiikka ryhmäni kesken ei ole paras mahdollinen. Minä ja eräs toinen tyttö tunnumme olevan kantavat tekijät ryhmässä, kun taas kaksi poikaa jättävät saapumatta tapaamisiin ja eivät tee juurikaan mitään tehtävän edistymiseksi. Juuri tälläisten tapausten takia vihaan ryhmätöitä.

Opettajani Albert on periaatteen mies. Hänellä on selkeä visio opetusmetodeistaan ja hän tietää mitä oppilailtaan haluaa. Muistan, kuinka hän ensimmäisellä tunnillaan kertoi kuinka aikoo haastaa meitä oppilaita ja sen hän on tosiaankin tehnyt. Esitelmätilanteissa hän odottaa meiltä ammattimaista käyttäytymistä, aivan kuten oikeassa bisnestapaamisessa. Hän jopa antaa plussaa siitä, että pukeutuu asianmukaisesti tunnille, jos edessä on esiintymistilanne. Esimerkiksi tuossa mystery shopping tehtävässä tarkoitus ei ole tehdä esitystä oppilaina oppilaille, vaan simuloida oikeaa bisnestapaamista, jossa esittelemme havaintojamme yrityksen johdolle. Välillä Albertin metodit ovat hieman outoja, mutta tottakai tälläinen järjestely vain valmentaa meitä tulevaan työelämään. Pidän myös siitä, kuinka hän korostaa sitä, että epäonnistuminen on sallittua. Yksi hänen perusperiaatteistaan on se, että olemme kaikki kavereita keskenämme ja kukaan luokassa ei naura virheille. Ne ovat sallittuja ja suotaviakin. Al on myös erittäin tarkka puhelimien käytöstä tunneilla, minkä takia niitä ei tunneilla näykään. Vaikka hän osaakin olla tiukka, hän on myös todella hauska tyyppi.

Design & Layout
Tämä on ehdottomasti myös yksi lemppareistani, sillä kurssi ei ole yhtä kuiva kuin muut. Kuten aikaisemmin sanoin, suomi on alkanut tökkimään. En oikein osaa kuvailla suomeksi tätä kurssia, joten menen helpoimman kautta ja kopioin koulun sivuilta kurssin kuvauksen :D

This course is designed to give students an understanding of the design and layout process as it applies to print and print media. Students develop an understanding of the important factors behind good design and the process leading up to final film and print production. Emphasis is placed on developing communications skills relating to clients, suppliers and creative support personnel as it applies to the design process.

Käsittelemme tunneilla siis esimerkiksi erilaisia mainosten ulkoasuihin liittyviä asioita. Joka viikko teemme tehtävän, jossa meidän pitää arvioida kaksi paria mainoksia ja päättää, onko mainos a vai b parempi ja perustella valintamme. Valintojen tulee perustua asioihin, joita olemme opiskelleet tunneilla. Seminaaritunneilla olemme ainakin tähän asti olleet tietokoneluokassa ja leikkineet Photoshopilla. Ensi viikolla on deadline yhdelle Photoshop-työlle, jossa meidän pitää luoda mainoslehtinen kuviteelliselle elokuvafestivaalille. Itse en ole koskaan aikaisemmin käyttänyt Photoshoppia, joten tämä on ollut todella mielenkiintoinen kurssi. On myös ollut siistiä oppia näkemään mainokset ihan täysin uudessa valossa ja osata arvioida niiden toimivuutta.

Kaiken lisäksi tämän kurssin opettaja Wayne, on myös ihan huippu. Kun näin hänet ensimmäisen kerran, hän vaikutti minusta hieman pelottavalta ja kauhean vakavalta. Olin väärässä. Hän heittää myös huulta koko ajan ja oppilaat tulevat selkeästi todella hyvin toimeen hänen kanssaan. Tänään esimerkiksi luennollemme tuli tyttö, joka oli jo käynyt kyseisen kurssin, mutta päätti liittyä seuraan, sillä Wayne on hänen lemppariopettajansa eikä hänellä ollut muuta tekemistä. En kyllä ihmettele, minäkin nautin hänen tunneistaan suuresti.

Tim Hortons -kahvilasta saa 10-, 20-, tai 40-packeja sellaisia pieniä timbits-donitseja (jotka ovat ihan sairaaaaan hyviä!) Kerran yksi poika toi Design & Layout -tunnille laatikon timbitsejä mukanaan ja oletan, että hänen tarkoituksensa oli syödä ne itse. Tunnin alussa Wayne tokaisi, että mukavaa kun toit meille kaikille jotain, marssi nappaamaan laatikon ja alkoi jakaa tuon pojan timbitsejä koko luokalle :D itse olisin ehkä ollut hieman näreissäni, jos joku vie minun ruokani, mutta poika ei ollut moksiskaan, vaan naureskeli asialle. Minusta on vaan niin hienoa olla osa tätä todella mukavaa ilmapiiriä!


International Marketing
Tämä on tylsin kurssini niin aiheen kuin opettajankin puolesta. Aluksi opettaja vaikutti ihan mukavalta ja hauskalta, mutta kurssin edetessä ainakin hauskuus kuivui hieman kasaan. Hän on ihan mukava, mutta minusta tuntuu, että hänellä on jotain vaihto-oppilaita vastaan. Kuuntelimme kerran toisen ryhmän esitelmää ja minä onnistuin lyömään kyynärpääni erittäin kuuluvasti seinään. Yksi meksikolainen vaihtari kysyi kuiskaten olenko ok ja minä kuiskasin takaisin että ei tässä mitään. Opettaja keskeytti esitelmän ja nuhteli meitä siitä, kuinka toisten esityksen aikana ei saa keskustella. Ehkä otin tästä liikaa itseeni, mutta pistin merkille, että toisen ryhmän esityksen aikana eräät kanadalaiset oppilaat hölisivät omiaan eikä opettaja sanonut heille mitään. Tästä siis päätelmä, että hän ei ehkä pidä vaihtareista... Ainakin hän on pätevä opettaja, joten tunnit ovat sen puolesta ihan ok.

Tällä kurssilla ei ole ollut vielä sen suurempia palautettavia tehtäviä (tosin saimme juuri ohjeistuksen loppuprojektiin, joten sitä pitäisi alkaa työstämään), mutta jokaisella seminaaritunnilla teemme yleensä pienen ryhmätyön, joka palautetaan saman tunnin aikana.

Marketing Research
Tämä on toinen erittäin kuivista tunneistani tuon edellisen lisäksi. Nimensä mukaisesti kyseessä on markkinointitutkimuksen kurssi ja yllättävää ei ole varmaan sekään, että loppuprojektinamme teemme markkinointitutkimuksen oikealle yritykselle :D. Kuten lukujärjestyksestäni näette, ajoitus tunnille on aika schaisse, sillä se on päivän ainoa tuntini kello viidestä kahdeksaan. Olen kuitenkin jo tottunut järjestelyyn, sillä päivän aikana saan hyvin muita koulujuttuja tehtyä. Myöhäinen aika johtuu siitä, että opettajamme (joka on itseasiassa ainoa naisopettajani!) ei ole täysipäiväinen opettaja, vaan käy päivätyössä markkinointitutkimusfirmassa ja tulee tiistai-iltaisin opettamaan meitä. Ymmärrettävää, ja minusta aika siistiä, että meillä on alan ammattilainen opettamassa meitä. Kaiken lisäksi hän on todella mukava (ja näyttää ihan lukion uskonnonopettajaltani :D), joten tunneille on mukava tulla.

Vaikka aihe itsessään on hieman kuiva, olen iloinen ryhmästäni, jonka kanssa teen tuota markkinointitutkimustyötä. Kaikki ovat todella motivoituneita ja heillä riittää ideoita. Välillä jopa niin paljon, että minä jään hieman jalkoihin. Tämä ei oikeastaan haittaa minua, mutta en halua ryhmäni ajattelevan, että olen vain siipeilijä, joka ei tee mitään. Pohdin myös sitä seikkaa, että täällä opiskelijat ovat yleisesti ottaen motivoituneempia opiskeluun, sillä heidän täytyy maksaa lukukausimaksut. Koska heidän täytyy maksaa, he tietävät mitä haluavat tehdä. Minulle kaupallisen alan opiskelu oli plan B, eikä minulla ole järkyttävän suurta intohimoa ja motivaatiota opiskelua kohtaan, koska ala ei kiinnosta minua niin paljon. Totta kai teen tehtäväni ja yritän parhaani, mutta pointtini on se, että olin tämän kurssin alussa kauhuissani, sillä minulla ei ole edes suomeksi minkäänlaista ideaa, mitä markkinointitutkimus pitää sisällään. Muut opiskelijat tuntuivat todella kiinnostuneilta ja kyselivät opettajaltamme vaikka minkälaisia kysymyksiä, kun minä istuin paikallani ja hädin tuskin ymmärsin mistä puhutaan. Ryhmätyötä tehdessä on käynyt myös vähän niin, että minä olen saanut kaikki helpot tehtävät. Edelleenkin, en valita, että pääsen näin helpolla. Oli kuitenkin melko kiusallista, kun erään tapaamisemme lopussa suoritimme tehtävänjaon joka päättyi siihen, että muilla oli jo hommat tiedossa ja kaikki yrittivät keksiä minulle jotain tehtävää. Olen kuitenkin yrittänyt parhaani mukaan pysyä mukana ja onneksi ryhmäni on ymmärtäväinen minua kohtaan.

Yleisesti ottaen tykkään olla täällä. Kanadalaiset ovat niin mukavia ja koulussa on todella hyvä ilmapiiri. Tiettyjä asioita ikävöin Suomen koulussa, mutta minusta Suomi saisi ottaa joissain asioissa myös mallia täältä päin.

HUHPUUH. Todennäköisesti minulla oli vielä vaikka kuinka paljon asioita kerrottavana, mutta toivottavasti tästä sai nyt jonkinlaisen katsauksen koulunkäyntiini. Voisinpa lähettää livekuvaa silmieni välityksellä, jotta pystyisitte näkemään kaiken :D Mistä tulikin mieleeni, että voisihan sitä koittaa tehdä jonkinlaisen my day -tyyppisen videon joskus...jos kehtaa avoimesti kuvata koululla... :D Vloggaajaksi en ala, mutta tuota voisi harkita. Katsotaan.

♥:Maria