Reissussa

Kulunut viikko oli meillä vapaata koulusta, vähän kuin Suomen syysloma. Virallisesti tämä vapaa viikko tunnetaan täällä nimellä independent learning week, mutta jopa opettajatkin tietävät, että valtaosa opiskelijoista käyttää viikon kaikkeen ihan muuhun kuin opiskelemiseen :D Minä, Sabrina ja toinen meksikolainen kaverini Fernando päätimme käyttää viikon hyödyksemme ja teimme pienen roadtripin Kanadan ranskankieliseen provinssiin Quebeciin. Vierailimme niin Quebec Cityssä (viittaan kyseiseen kaupunkiin jatkossa pelkästään sanalla Quebec) kuin Montrealissakin. Myös Kanadan pääkaupungin, Ottawan bussiterminaali tuli koettua :D

Meidän matkamme alkoi perjantai-lauantai välisenä yönä, kun bussimme lähti klo 02:15. Tai no, sen PITI lähteä silloin. Bussi oli puolisen tuntia myöhässä ja odotimme ulkona kylmässä melkein tunnin. Siinä kylmässä värjötellessä väsyneenä (en nukkunut ollenkaan ennen lähtöä) matkaanlähdön hohto oli kyllä reilusti miinuksen puolella. Halusin vain omaan sänkyyn nukkumaan. Koko bussimatka kuluikin sitten nukkuessa. Peterboroughsta matkasimme ensin noin nelisen tuntia Ottawaan, jossa vaihdoimme Montrealin bussiin. Matka Ottawasta Montrealiin kesti noin kaksi ja puoli tuntia. Montrealista jatkoimme vielä matkaa Quebeciin, noin pari kolme tuntia. Olimme perillä Quebecissä klo 14 aikoihin ja kaiken kaikkiaan olimme tien päällä lähemmäs kymmenen tuntia.

Niin Quebecissä kuin Montrealissakin majoituimme Sabrinan kanssa jälleen Airbnb:ssä. Fernando oli hoitanut oman majoituksensa Couchsurfingin kautta. Quebecissä meillä oli käytössämme koko kämppä, joka oli valtava vain meille kahdelle :D Oli aika siistiä viettää muutama päivä asuen kuin paikallinen hienossa kämpässä. Ainoa huono puoli paikassa oli hieman meluisa katu suoraan makuuhuoneen ikkunan alla sekä naapurin lemmenkipeä katti, joka alkoi maukumaan muutamaan otteeseen kello viiden aikaan aamulla :D Montrealissa taas asuimme kahden miespuolisen kämppiksen kanssa. Toista heistä emme nähneet kertaakaan, mikä oli hieman outoa, mutta toinen heistä oli oikein mukava ja vieraanvarainen. Paikka tuntui Quebecin hienon kämpän jälkeen hieman nuhjuiselta, mutta kelpasi meille kahdeksi yöksi.

Minä ja Sabrina emme ole paras mahdollinen parivaljakko tällaiselle reissulle, sillä olemme molemmat aivan järjettömän huonoja tekemään päätöksiä :D Kaiken kruunasi vielä se, että meillä kummallakaan ei juurikaan ollut minkäänlaista ennakkotietämystä Quebecistä tai Montrealista. Päätöksentekomme oli tätä luokkaa:

”Mitäs me tehtäisiin tänään?”

”En mä tiiä. Googlataan jotain paikkoja.”

”Tuo vois olla ihan siisti paikka. Haluutko mennä?”

”Ihan sama. Haluutko sä?”

”Sama se mullekin on.”

* samantyyppinen keskustelu jatkuu liian kauan ennen kuin päätös saadaan tehtyä *

:D

Olimme melko paljon kahdestaan, sillä Fernando meni välillä omia menojaan couchsurfing-hostiensa kanssa.

Kun saavuimme Quebeciin, minulla oli hieman blah-fiilis. Osaksi väsymyksen ja sään takia, mutta myös sen takia, että kaupunki ei ensi näkemältä oikein vastannut odotuksiani. Odotin ehkä hieman enemmän. Kävimme syömässä sushibuffetissa joka kohensi hieman oloani ja kävelimme kämpällemme jättämään tavaramme. Kävelimme hieman ympäriinsä kaupungissa, mutta emme tehneet paljoakaan sinä päivänä, sillä olimme niin väsyneitä matkustamisen jälkeen. Myös sää ajoi meidät takaisin sisälle lämpimään, sillä ulkona oli aivan jäätävän kylmä. Asteita oli ehkä viisi, mutta kova tuuli ja sade tekivät ulkona olemisesta epämukavaa.

Alla olevat kuvat ovat Quebecin kuuluisasta Chateau Frontenac -hotellista sekä Quebecin Notre Dame -katedraalista.

Ihme haamuja liikkeellä :D

Quebecin Notre Dame

 Seuraavana päivänä, sunnuntaina, heräsimme hyvissä ajoin. Vaikka kämppämme oli kävelyetäisyydellä keskustasta, tilasimme Uberkyydin edelleenkin jatkuvan sateen takia. Taksikyyti oli kyllä aivan huikea! Kuskinamme oli vanhempi herrasmies, joka oli kotoisin italiasta. Puhuimme hänen kanssaan ranskaa ja englantia sekaisin, kunnes Sabrina kertoi olevansa Meksikosta. Keskustelu jatkui ranskaa, englantia ja espanjaa sekaisin puhuen :D Jos joku ei tiennyt, olen opiskellut ranskaa ala-asteesta asti. Puhuminen tuottaa silti vieläkin suuria vaikeuksia. Ymmärsin kaiken, mitä kuski minulta ranskaksi kysyi, mutta en osannut vastata kuin oui oui. :D Oli siis melko kansainvälinen kyyti! Italialainen, meksikolainen ja suomalainen samassa autossa puhuen englantia, ranskaa ja espanjaa :D

Päivä oli täynnä melko perinteistä turisteilua, sillä aloitimme hop-on-hop-off –bussikierroksella. Hauskaa siinä oli se, että bussissa oli meidän lisäksi vain kourallinen ihmisiä, joista me olimme nuorimmat. Muut olivat jossain kuudenkymmenen kieppeissä olevia herroja ja rouvia, jotka olivat tulleet nauttimaan Quebecistä :D Mutta ei siinä mitään. Bussi kierteli kaikki paikan kuuluisimmat nähtävyydet. Me emme Sabrinan kanssa nousseet bussista kuin vasta lähellä päätepysäkkiä, sillä sään takia ei tehnyt mieli mennä ulos hillumaan. Bussikierroksen jälkeen kävimme läpi erään kadun jokaisen lahjatavaraliikkeen :D en tiedä miksi, sillä jokaisessa oli aivan samat krääsät myynnissä. Mutta meillä oli hauskaa.

Sunnuntaina hengasimme vihdoin kolmistaan Fernandon kanssa. Päätimme edelleenkin kylmästä ja tuulisesta säästä huolimatta kävellä reitin, joka kulkee vanhaa Quebeciä ympäröivien muurien tuntumassa, joita pitkin pääsee kiertämään kaupungin. Matkamme tyssäsi kuitenkin melko pian, sillä rakennustöiden takia reittiä ei päässyt kiertämään loppuun asti. Menimme hetkeksi viettämään aikaa Starbucksiin, jonka jälkeen kävimme ilmaisella ja opastetulla kierroksella Quebecin parlamenttirakennuksessa. Oli muuten huikea pytinki! Vaikka minä en pahemmin politiikasta välitäkään ja osa kierroksen faktoista meni hieman sivu suun, opin silti kaikkea uutta. Yllättävää oli minusta esimerkiksi se, että Kanadan jokaisella provinssilla on omat systeeminsä esimerkiksi koulutuksen ja terveydenhuollon suhteen. Jos telot polvesi Montrealissa ja käyt leikkauttamassa sen paikallisessa sairaalassa, mutta haluat mennä jatkotutkimuksiin Torontoon, on prosessi hankala juuri tuon edellä mainitun syyn takia (koska kaupungit ovat eri provinsseissa).

Parlamenttitalosta

Quebec oli ihan nätti kaupunki. Suoraan sanottuna minulla oli ehkä hieman korkeammat odotukset sen suhteen. Toki säällä oli suuri vaikutus kokemukseemme, mutta minusta kaupunki ei ollut niin kummoinen. Oli kiva päästä näkemään se, mutta pidin oikeastaan Montrealista enemmän.

Montrealiin saavuimme tiistaina. Sää oli sielläkin kylmä, mutta selkeästi parempi kuin Quebecissä. Ihastuin kaupungissa heti sen lukuisiin seinämaalauksiin. Rakennusten julkisivut olivat täynnä erilaisia ja eri kokoisia taideteoksia. Montreal on isompi kaupunki kuin Quebec, joten ihmisiäkin näkyi katukuvassa paljon enemmän. Kaupunki muistutti minua Torontosta, josta niin kovasti pidän, joten siellä tuli hieman kotoisampi olo Quebeciin verrattuna. Kävelimme Sabrinan kanssa taas ympäriinsä, ilman sen suurempia suunnitelmia. Päädyimme Chinatowniin ja sieltä Montrealin vanhaan kaupunkiin. Tapasimme Fernandon ja toisen meksikolaisen kaverimme Carmenin. Carmen oli jo vuosi sitten ollut Montrealissa opiskelemassa ranskaa, ja oli nyt viettämässä vapaata viikkoa host-perheensä luona. Hän tunsi kaupungin paremmin kuin me, joten annoimme hänen opastaa meidät johonkin kivaan ruokapaikkaan. Kävimme syömässä yhdessä, jonka jälkeen kiertelimme vielä hetken ympäriinsä. Näimme muun muassa myös Montrealin Notre Damen, joka ei kyllä ollut yhtä hieno kuin esikuvansa Pariisissa :D

Carmen, Fernando, Sabrina ja Maria :)

 

Uutta ja vanhaa. Montrealin Notre Dame

 

Keskiviikko oli meidän ainoa kokonainen päivä Montrealissa. Aamulla heti ensimmäisenä tapasimme Fernandon ja menimme kaupungin keskellä sijaitsevalle Mount Royal –”vuorelle” (tai kukkulalle, en oikein tiedä miksi sitä kutsua :D), josta oli aivan huikeat näkymät kaupunkiin. Mount Royal on tunnettu kauniista ulkoilumaastostaan, ja kaunista siellä tosiaankin oli! Parasta olivat kuitenkin metsän pikku elukat, joihin teimme lähempää tuttavuutta :D Oravat olivat superkesyjä ja tulivat aivan viereen kärkkymään herkkuja. Meillä sattuikin olemaan pähkinöitä mukanamme. Oli kyllä virhe antaa niitä kurreille, sillä pian meillä oli perässämme oravalauma sekä parvi lokkeja, jotka halusivat päästä osingoille. Kirjaimellisesti juoksimme tätä eläinlaumaa karkuun :D Näimme myös aivan oikean pesukarhun! Olin ihan fiiliksissä, sillä en ollut koskaan nähnyt kyseistä elukkaa livenä. 

Omnom

Pesunalle puussa!

Videoiden laatu on varmaankin 5/5, mutta halusin näyttää vain miten hauskaa meillä oli näiden elukoiden kanssa :D

Aluksi meno oli melko rauhallista:

Mutta sitten...:D

 

Mount Royalilta matkasimme metrolla tapaamaan Carmenia. Hän halusi viedä meidät korealaiseen ravintolaan. Jouduimme jonottamaan varmaan lähemmäs puoli tuntia, sillä paikka oli niin suosittu. Mutta oli se kyllä sen arvoistakin. Jälkkärille menimme kahvilaan, joka oli erikoistunut suklaatuotteisiin. Otimme neljään pekkaan paikan erikoisuuden, suklaakuvun, jonka tarjoilija sulatti kuumalla karamellikastikkeella ja alta paljastui jäätelöä, marjoja ja suklaakakkua. Omnom. Minä ja Sabrina teimme kuolemaa kaiken tuon ruoan jälkeen :D Kävimme kuitenkin Sabrinan kanssa tsekkaamassa vielä Biosphèren (kupolin muotoinen museo) ja Montrealin Olympiastadionin. 

Korealaista!

Tässäkin laatu on varmaan mitä parhain, mutta pakkohan tämä nyt on näyttää!

Biosphère

Olympiastadion

Nyt tätä kirjoittaessani istumme Sabin kanssa bussissa matkalla kohti kotia. Meillä oli kyllä tosi hauska reissu, mutta on kiva mennä jo kotiinkin. Pidin Montrealista enemmän kuin Quebecistä, mutta Toronto on silti edelleen ykkössijalla. Oli outoa, kun kaikkialla puhuttiin ranskaa. Tuntui kuin olisimme täysin eri maassa emmekä enää Kanadassa. Kuten mainitsinkin jo aikaisemmin, minulle ranskan puhuminen tuotti vähän ongelmia. Puhuin pääosin englantia, mutta joitain helppoja fraaseja käytin ranskaksikin. Välillä kielet myös sekoittuivat keskenään. Esimerkiksi kaupassa kassaneidin kysyessä ranskaksi haluanko muovipussin vastasin ”oui merci” sijasta ”oui please” :D. Ihmiset olivat kuitenkin pitkälti yhtä ystävällisiä näissä molemmissa kaupungeissa kuin Torontossakin. Saimme useaan otteeseen pyytämättäkin apua, kun näytimme varmaankin sen verran eksyneiltä karttamme kanssa :D Parasta reissussa oli ehkä se, että sai viettää aikaa hyvien kavereiden kanssa, eikä niinkään paikat ja nähtävyydet. Melkein joka ilta nauroimme Sabrinan kanssa itsemme kipeiksi kun teimme vaikka mitä tyhmää. Välillä tosin meni hermo siihen, ettemme saaneet mitään päätöksiä aikaiseksi ja meillä ei ollut tarkkaa agendaa ohjelman suhteen. Olen silti iloinen, että tämä reissu tuli tehtyä, sillä ei tännepäin maapalloa kovin usein tämän jälkeen pääse.

<3

Tällä paluumatkallamme meidän piti jälleen vaihtaa bussia Ottawassa. Siinä jonottaessamme bussiin tajusin yhtäkkiä takanani olevien ihmisten puhuvan suomea. Arvatkaa sitä hämmästyksen määrää :D Totesin että ”oho, suomalaisia” ja takanani oleva mies oli yhtä hämmästyneen näköinen. Kävi ilmi, että hän ja muutama muu suomalainen opiskelevat myös Peterboroughssa, mutta yliopistossa (ja minä olen siis collegessa). Hauska sattuma oli myös se, että hänkin on kotoisin Turusta. On se maailma vaan pieni. Oli kyllä todella siistiä tavata vihdoin ”omia ihmisiä” täälläpäin. Ja arvatkaa miten outoa oli puhua suomea! Totta kai puhun sitä melkein päivittäin, mutta se tapahtuu joko viestien tai skypen välityksellä. Yhtäkkiä minun piti vaihtaa englannista suomeen ja puhua kasvokkain toisen suomalaisen kanssa. Se tuntui niin epäluontevalta. Kun tämä toinen suomalainen mainitsi opiskelevansa myös Peterboroughssa, tarkoitukseni oli huudahtaa hämmästyneesti ”oikeasti?”, mutta sanoinkin sen sijasta ”really?” :D Ehkä tämä on vain positiivista ja kertoo siitä, että olen ottanut kielen nyt täysin haltuun.

Tänne satoi tänään myös ensilumi. Aika vetistä lunta, mutta lunta kuitenkin!

♥:Maria